Minulla oli itselläni kaksi vuotta sisävintillä tuollainen Jenkinsin kirjassa kuvailema "ämpäripuucee", jonka sitten kävin aina tyhjentämässä kompostiin. Samaan kompostiin lisäsin kaiken muunkin. Nyt olen joutunut käyttämään vesivessaa, kun puolet talosta on remontissa
Hassuinta minusta on, kun "kovaksi keitetyt" puutarhaihmisetkin ovat valmiita käyttämään kyllä vaikka hevosen tai lehmän sontaa vaikka ihan "raakanakin", mutta ihmissonta aiheuttaa inhoreaktion. Kysehän on puhtaasti psykologisesta inhosta, fekofobiasta.
Tapasin Jenkinsin viime kesänä Helsingissä, ja mies on todella mukava ja karismaattinen tyyppi. Leipätyökseen hän tekee liuskekivikattoja. Suomessa ollessaankin hän kävi katsastamassa jonkun liuskekivilouhoksen, mutta täkälainen kivi ei kuulemma ole kovin hyvää tarkoitukseen. Viimeksi Jenkins oli Haitissa opettamassa ulosteiden kierrättämistä ja kompostoimista maanjäristysalueilla.