Ohjeita Kiertokoulun järjestämiseen- KOMMENTOI!

Valvoja: Mikko Korhonen

Ohjeita Kiertokoulun järjestämiseen- KOMMENTOI!

ViestiKirjoittaja Ilona Oranen päivämäärä Ma Touko 01, 2006 9:45 am

Hei Ystävät,

Toivoisin tästä alkavan keskustelua siitä, miten kiertokoulujen järjestämistä voitaisiin kehittää, ilman että spontaaninen tapahtuminen kärsisi. Voitaisiin miettiä yhdessä raameja kiertokoululle, jotka totetuisivat aina kun ne olisivat edukseen, mutta olisivat joustavia ja koska vain muutettavissa tilanteeseen paremmin sopiviksi.

Tarve tälle kehittämiselle on syntynyt, jotta ihmiset osaisivat varautua paremmin (esim. kumisaappat aina landelle mukaan), tiedotus/kommunikointi keskenämme paranisi ja jättäisimme tilan aina parempaan kuntoon kuin mitä se oli ennen meitä, luoden jatkuvuutta toiminnallemme.

Tämä on siis tarkoitettu kiertokoulujen järjestäjien ja osallistujien helpottamiseksi.

Enempiä jaarittelematta tässä konkreettisia ideoita:

1. Päivä: Tervetulokehrä, iltapalaa tarjolla

2. Päivä: Aamupuuro klo 9
Töitä paikallisen tilan hyväksi
Päiväruoka klo 14-18 välillä
Jokin teema
(sauna)

3. Päivä: Aamupuuro klo 9
Jatketaan teeman parissa
Loppusiivous (!)
(Välipala)
Lopetuskehrä

Tässä tärkeimpinä lienee
1) RUOKAILU: syödään yhdessä 2 kertaa päivässä, osallistujat tuovat itse mieleisiään välipaloja lisäksi.
2) SIISTEYS: pyritään elämään siististi, loppussa siivotaan yhdessä, jos joutuu lähtemään aiemmin niin voi tehdä osuutensa ennen lähtöä.


Jottemme aiheuta isännillemme kuluja:
-Varaudutaan joko tuomaan ruokaa ja osallistumaan kulu-kolehtiin (vessapaperi,shampoo, lämmin vesi, sähkö, yms. juoksevat kulut)

tai jos isäntä tarjoaa ruokaa maksamme siitä ja ylläpidosta esim. 5 EUR per päivä (ohjehinta vain, omantunnon mukaan...)

Toivottavasti kynnys kiertokoulujen järjestämiseen pysyy matalana, ei siihen kummosia tarvita! Ja jokaisen oma valo on tärkeä kiertokoulun muodostamisessa, mitään valmista ei ole, vaan tapahtuma järjestyy aina paikalla olevista itsestään!!!

Kommentoikeehan rohkeesti, ehdottakaa parempia juttuja!!

Rakkaudella,
Ilona
Ilona Oranen
 

Syödäänkö teilläkin papusoppaa?

ViestiKirjoittaja calendula päivämäärä Ma Touko 01, 2006 5:37 pm

Kiitos, Ilona, että otit aiheen esiin!

Haluan omalta osaltani kommentoida seuraavaa:

miten omavaraiseläjä/kaupunkieläjä/opiskelija/työssäkäyvä saadaan suhteutettua ruokarahaan?

Itse elän periaatteen "kaikesta muusta tingitään, mutta ei ruoasta" mukaan, joka tarkoittaa, että meillä voi ruokakaapista löytyä hyvinkin varioituja aineksia ja kalliimpaa spesiaalisapuskaa.

Olen itse kiertokouluissa syönyt milloin dyykattua, milloin vege, milloin kaikenkarvaista ruokaa (lahjoitettua, tms:)). Maksanut olen n. 2 euroa (päivän puuroa/dyykattua leipää, hieman juustoa-linja) aina 5 euroon saakka (koko vkonloppu yhteisistä aineksista dyykattua/komerosta lainattua ; ja tällöin meitä oli n. 22 eli jos kaikki olisivat maksaneet esim 5 eur, olisi emäntä/isäntä saanut lihotettua säästöporsasta 100:sen verran, mikä on mielestäniihan kohtuus).

Kysynpä vain, että jos itse kokkailen suht monipuolisesti (ehkä jotkut tuntevatkin keitokseni luonteen) ja käytän siihen myös kaupasta ostamiani aineksia, onko minun possussani oltava enemmän kolikoita kuin esim. papusoppaa saaneen kiertokoululaisen maksama 1-2 euroa/pvä. Riippuu tietysti osallistujamäärästä, mutta joskus tuntuu siltä, että sieltä jääkaapista lähtee mitä vain ja ei aina kysytä "saako ottaa" tai "onko tämä tarkoitettu yhteiseksi". Kiusaannun myös siitä, jos tuntuu, että toinen puputtaa päivän mittaan koko ajan komerosta, eikä vain yhteisillä aterioilla.

Sitten tuntuu siltä että nipotan vain, jos rupean erittelemään mitä kaikkea aineksia olen käyttänyt ja miten paljon ne maksoivat tällä kertaa ja miten pitkälle olisimme selvinneet ilman seuraavaa kauppareissua, jos olisinkin vain kokannut sitä papusoppaa.

Itse olen siis omavaraiseläjä, mutta koska laadukkaista aineksista saa laadukasta ruokaa, olen minä yleensä panostanut tarjoiluun, mikä antaa iloa sekä minulle että kaikille vierailijoille. Kiitos tuntuu mahtavalta, mutta ei lihota porsasta.

Mikä on Sinun mielipiteesi, arvon kiertokoululainen?

Marja
"Vain kuolleet kalat uivat virran mukana"

"Bara döda fiskar simmar med strömmen"
calendula
 
Viestit: 49
Liittynyt: Ti Marras 15, 2005 8:44 pm
Paikkakunta: Ilomantsi

ViestiKirjoittaja Ilona Oranen päivämäärä Ti Touko 02, 2006 7:44 am

Hei!

On totta, että ruokakustannukset voivat melkoisesti vaihdella paikasta ja tavasta riippuen. Vakio ohje-hinnalla on se etu, että isäntä tietää, millä hinnalla ruokaa voi laittaa, eli toivottavasti mahdollisimman edullisesti. Osallistujat voisivat sitten kukin itse tuoda ateriaan/välipaloille laadukkaampaa evästystä.

Ensimmäisessä kehrässä voidaan toki aina ilmoittaa, että missä on kaikkien yhteisiksi tarkoitettuja ruokia, ja missä kulkee yksityisyyden raja.

Tärkeintä kaikessa kuitenkin lienee, että varjelemme kiertokoulun ainutlaatuista avoimuutta: että uudet ovat aina tervetulleita, ja ettei rahan tulisi olla este osallistumiselle. Jos ei ole rahaa, niin voi vaikka dyykata tuomisia ja auttaa sitten vähän enemmän keittiö- tai muissa töissä...

tuumii Ilona ;)
Ilona Oranen
 

ViestiKirjoittaja Toni päivämäärä Ti Touko 02, 2006 1:25 pm

Hei ystävät rakkaat!

Itse olen sitä mieltä että mitään tiettyä osallistumismaksua ei tulisi olla. Nyyttäriperiaate on parempi ja solidaarisempi. Samoin vapaaehtoinen maksu, jonka voi pistää johonkin kippoon esimerkiksi. Kiposta pitäisi vain huomauttaa hyvissä ajoin. Mitään miniyhteiskuntaa/kauppaa/kaupunkiahan emme halua luoda?

Itse esimerkiksi purin syvän kiitollisuuden tunteeni Turun kiertokoulusta, jossa en maksanut mitään ruuista (ostin talvikengät), siten että kun kiertokoulu oli Tampereella niin maksoin ja tein ison padallisen erikoiskookoskasviswokkia tarjoten sen ilmaiseksi kaikille.

Haluan mieluummin antaa jotakin elävää konkreettista kuin kuollutta kuvitteellista(rahaa).

Kiitollisuutta teille kaikille tuntien,
Tonii
Elämän salaisuus: "Tee sitä mikä tuntuu hyvältä, älä sitä mikä tuntuu pahalta."
Toni
 

ViestiKirjoittaja Ilona Oranen päivämäärä Ke Touko 03, 2006 9:11 am

Moi!

Kivaa, että tästä asiasta keskustellaan, tulisipa vain lisää keskustelijoita!
Olen ehdottomasti samaa mieltä, ettei mitään pakollista osallistumismaksua tulisi luoda (vaikka sellainen vanhassa kiertokoulussa taisi ollakkin).

Mutta, on vain tosi asia, että kun me suurena joukkona (10-30 ihmistä) tulemme jonnekin paikkaan, me luomme kaikenlaisia kustannuksia (muustakin kuin ruoasta), enkä pidä sitä mitenkään hyvänä seikkana jatkuvuuden kannalta.

On siis tärkeintä vähintäänkin tiedostaa tämä ja osoittaa suurta kiitollisuutta isäntää kohtaan.

Heittäkää lisää hyviä ideoita tämän homman ratkomiseksi!

Kenties tämä on myös hyvin tapauskohtainen seikka, emmekä pysty sitä täysin tässä ratkomaankaan. Jossain paikassa saatamme keretä tekemään talkootöitä, jolloin isäntämme mielihyvin tarjoaa ylläpidon. Toisaalta, paikoissa kuten Siperia riittää hyvin kun käydään vaikka kimpassa kunnon dyykkiksellä.

Näitä asioita on hyvä pohtia etukäteen...

...jotta olisimme jatkossakin tervetulleita...

Mullakasta toukokuuta kaikille!
T. Ilona
Ilona Oranen
 

Toni

ViestiKirjoittaja kettuvaloinen päivämäärä To Touko 04, 2006 9:35 am

Yksi hyvä tapa olisi tehdä talkootöitä joka paikassa. Tämä juttu ei ole kovin hyvin toteutunut kiertokouluissa. Lassilan tilallakin odotin pääseväni tekemään kunnon talkoohommia muiden kanssa. Porukalla semmoinen olisi mahtavaa!

Ongelmana on se että monet kiertokoululaiset ovat kaupunkilaisia(kuten itse), jotka eivät koskaan mitään vastaavaa ole tehneet ja sen takia eivät tiedä mitä voisi kysyä. Mielestäni olisi ihan hyvä jos positiivisessa mielessä "nakittaisi" jonkin homman tietyille ihmisille kiertokoulun alussa. Jos joku ei hommaa osaa, niin siinä kokeneemmat voisivat sitten opastaa. Tärkeintä on ettei vaadita sellaista mitä ei osaa, ilman riittävää ohjausta.

Tässä muutamia hommia joita voitaisiin nakittaa eri ihmisille kiertokoulujen yhteydessä:
1. Käymälöiden tyhjennys
2. Ruuanlaitto
3. Maankääntö ja muut puutarhahommat
4. Puunhakkuu
5. Vedenhaku

Toni

Jutustelin tuossa asiasta itse Kiertokoulun synnyttäjän, Kai Vaaran kanssa. Sovittiin että laitetaan ohessa oleva englanninkielinen esittely tänne, kun suomenkielistä ei nyt löydy.

Omana kommenttina lisäisin vielä että toisen päivän iltana saunominen on koettu yhdistävänä ja omia juuriamme voimistavana tekijänä.

THE CIRCULATING SCHOOL FOR SUSTAINABLE LIFESTYLE AS A SOCIAL TOOL
Kai Vaara

I hope to describe somehow the stages of an “orthodox” circulating school for sustainable life-style meeting. The main point is regular meetings in itself – for people belonging to sustainable life style circles or interested in them. Meetings function as doorways for new people to join activist groups and life style circles, and as coming together for getting to know each other and therefore deepen the movement culture. Every meeting will anyway have their own character, so this presentation is just a framework.

The idea constitutes also on the use of a long time together – within our modern work division a weekend with two evenings is the basic, but some times we also use extended weekends. People take part for the time they have in use – still the overall process can be longer. Essential is that that the being together is not limited to a pressed “productive” or “efficient” time frame. With time and different ways of being together people get different ways to open up and get to know each other. This way the understanding about what is important for people or in connection to special themes can become deeper, and the process adapts a kind of ritual fealing.

The ideal meeting is like good community or village life: the program is voluntary and there may happen other things around (like taking care of children, preparing food, working or building something - and some people just prefer to do these things etc.). This also means, that it is important to give space for people’s personal meetings with each other, so the sustainable school –meeting is a meeting of many meetings, a meeting for creation of connections. Of course the “program” with talking circles is essential, a kind of heart around and for which the village life is related.

Basic steps of a circulating school meeting

1st Day, evening

1. Welcoming and a short presentation of the place.
2. A circle with talking stick where all participants tell about their interest for the theme of the meeting – or the place. What has brought them here, what they wish for the meeting. The program of coming days can be (re)constructed according to these wishes – so it is essential, that the participants feel that they can have an impact, that they have their role and are taken seriously.

2nd Day

1. Morning exercise
Voluntary body work, stretching or concentration (early morning before breakfast) like yoga, qikung, taichi, five Tibetans, meditation or prayer… According to people’s wishes and suggestions; the facilitator can also be some of the participants. So, it can be asked during the first evening if there are people knowing some method that they could share with others.
(breakfast)
2. Voluntary working session (2-6 hours depending on other program)
Common introduction to works and actual themes in the place. Division into working groups and guided work if possible. Possibly also documentation.
(lunch)
3. The informative session (2-4 hours)
Some speeches about the theme of the days. Possibly some envited speakers from outside. Discussion.
4. Smelting Walking freely around individually, or discussing in pairs or small groups, joining practical works.
5. Evening session (with dinner)
- talking circle and/or
- singing, playing music, telling stories – in connection to sustainable roots
- wishful words for the dreams of the night

3rd Day

1. Morning exercise
Like on second day. Maybe a new type of excercise.
(breakfast)
2. Voluntary working session or visit(s) in interesting close places
3. Closing talking circle
Sharing of experiences, new ideas, suggestions, visions, division of concrete tasks…
4. Closing seremony With common meditation, taking hands and expressing own short wishes to others or something simple and strengthening.

About talking circle – a circle with the Talking Stick

Talking circle is a very simple but effective way to strengthen democracy. It is also a tool that creates a deepening atmosphere where people’s inner feelings and thoughts can become expressed and combined with a joint search for understanding something essential. The basic is that the person having the stick gets a freedom to concentrate, and that the others concentrate in listening. So, no one is “allowed” to disturb, comment or question anything. Just questions in need for clarification are reasonable, not conversation. The idea is that everyone can talk until they feel they have said what they feel important, that people have a space to seek the talk that comes from their hearts.

People for whom this way is not familiar get easily frustrated in waiting for their turn. So, the talking circle is teaching listening and tolerance. You may also learn to notice that many of your ideas may become expressed from others before your turn. That is why we do not “own” our thoughts or ideas. If they are “real” or functioning, they are also “hanging in the air”, and we might see them get an expression through others, and we understand ourselves as knots in a field or web, not as independent individuals. On the other hand it is not meaningful to fill the air with just own words – do not use too long monologues. And others can also show their interest for hurrying for example rolling thumbs around each other, which the talking one easily can understand.

On the other hand many who are not so experienced in expressing themselves, are also afraid when they feel they have to find out something to say. But that is not the meaning. To talk is just voluntary. You do not have to say anything, if you do not feel so. But anyway you are allowed to get an opportunity in the same way as all the others do. So, the talking circle creates good circumstances for people to learn to open themselves – and to talk what they feel important.

A silent and respecting atmosphere creates a deepening communication. It is not meaningful to stress on preparing your own turn – just letting the stick function as a kind of antenna you may learn to find the right words for the circle.

It is also preferable to begin with telling first your name, and closing by mentioning like “I have talked”, “thank you for listening” or “ugh” or something. Then you just give the stick further to the next in the row or to someone else depending on how you have decided to use the stick. It can also be beautiful to mention the name of the next speaker if you know it. It is not used to clap hands. If you are impressed about someone’s talk you can wave your hands in the air or just pronounce “how” or “wow” or something similar.

– If there is not a big group (let say about 3-20) people you can use the talking stick to move in row;
– In a bigger group (10-50) or when you wish to hurry up and maybe conclude something – the one having the stick gives it further to someone else who asks for it with raising hand;
– With very many people you just divide the meeting into small groups which then use the stick as mentioned above;
– In a concluding situation you can then gather one representative from each group to the centre of the crowd into a smaller circle, and others then just follow the talk from outside. If someone want to come in, they might do it after the first circle, but the amount of people in the middle must remain reasonable;
– Usually a facilitator (or a group of them) is needed to speak for the process and to keep people clear about the talking way that is chosen in the given situation;
– The talking stick can be combined to other types of communicative ways – it is just a tool that can be used creatively depending on the given situation;
– You can also try another way: the one that has talked goes and lay the talking stick on earth in the middle of the circle. The next one, who ever in the circle, then just goes in the middle and takes the stick. This is impressive when the level of the process is dealing with really deep and important feelings.

Choosing working group themes in a deep democratic way

I have also used talking stick combining it with so called “future workshop” tool. If for example you have to define good themes for working groups (or openly add new themes in a prepared schelude) you may first have one or two talking circles, and according to what people raise up write the key words on paper on the wall. After circles you can ask people to add some new if they want. Then you can combine them into some themes – and have the working groups according to these themes.

If there are very many keynotes you can ask people to vote them each person having 3-5 votes which they can distribute freely (not just to five different points, also like 2+3, or 1+1+3 or other combinations are ok). Then you sort and combine the keynotes examining them in the order of their votes. You can concentrate just to the most important ones according to peoples feelings (the votes give an interesting expression of groups interests). You take one at time and list similar types together – and give these lists own titles. In a future workshop it is important that these keynotes express also the feelings or attitudes (administrative way of language is to be avoided), ant the give titles even so express feelings…
Käyttäjän avatar
kettuvaloinen
 
Viestit: 337
Liittynyt: Su Loka 30, 2005 7:30 pm
Paikkakunta: Parainen

ViestiKirjoittaja Mikko Korhonen päivämäärä La Kesä 17, 2006 2:20 am

Tämä on tärkeä aihe keskusteltavaksi, ja varmaankin mielipiteet vaihtelevat. Ihmisillä on erilaisia kulttureja ja tapoja ja kiertokoululaisissa sitä pääsee läheltä tutkailemaan.

Luulen että olisi luontevaa antaa tapahtuman kokoonkutsujan miettiä rahakysymystä. Onko osallistumismaksu vai ei ja millainen ja miten ruuat kustannetaan. Kaikki tuollaiset seikat kun vain on aivan selvästi esillä luettavissa kutsussa, voi ennalta varautua ja tehdä laskelmia, onko varaa vai ei jne.

Makuasia se varmaan osittain on. Rihmastolaisiakin on niin monenlaisista eri kansankerroksista. Jotkut on varattomia eli rahaa on taskussa ja säästössä 0e. Ja vaikka sitä olisikin kymppi, ei sitä vikaa kymppiä aina henno kiertokouluosallistumismaksuihin sijoittaa. Jos on opiskelija ja rahaa jää vuokran ja muitten asumiskustannusten jälkeen 100-150e, on 10-15e:n osallistumismaksu n 10% kuukauden budjetista. Jos vielä 30e matkakustannukset, voi kiertokoulu tulla maksamaan 30-50% kuukausittaisesta käyttörahoista joilla pitäis ehkä vähän ruokaakin ostaa ellei sitten opiskelun päälle riitä aikaa ja voimia dyykkaukselle..
Itse oon yleensä aina ollu joko rahaton tai hyvin köyhä. Jotenkin tuntuu luonnolliselta etten rahattomana lähde kutsuihin missä maksuksi pyydetään niitä vikoja rahoja. Yhtä luonnolliselta tuntuu, että pyrin järjestämään ja olemaan mukana tapahtumissa joihin mulla on varaa.
Jollakulla toisella voi olla varaa pistää helposti likoon 25e, eikä siinä mitään, semmonen on työssäkäyvälle aika pieni raha. Monilla on varaa pistää vaikka 100e yhteen viikonloppuun ja käydä sen hintaisilla kutsuilla.
Eli ei siinä tarvii olla sen kummempaa ohjenuoraa mun mielestä. Pyytää sen verran maksua kuin vain kehtaa. Ne kenellä on varaa, menee kalliimpiin pippaloihin ja köyhemmät valikoi toisen hintaluokan tapahtumat..

Mutta kyllähän se riippuu ihan tapahtuman luonteesta. Jos kiertokoulu kutsutaan jonkun luokse, jolle koituu vaivaa tai kustannuksia tai muuten vaan olisi tahditonta olla maksamatta rahaa, onhan se hyvä yhdessä jakaa tuollaiset maksut. Tai sitten jos maksetaan jollekin opettajalle jotta hän suostuisi jakamaan muutaman tunnin ajastaan kiertokoululle.

Toisaalta on myös mahdollista järjestää monenlaista ilman että mitään kuluja aiheutuu. Kiertokoulu on sellainen asia joka ei tarvitse rahaa syntyäkseen. Se voi olla jotain minkä kiertokoululaiset itse tekevät itseään, toisiansa ja ketä tahansa varten. Kiertokoulu syntyy kun on joukko ihmisiä, joilla on tarve oppia ja luoda jotain, kun he lyöttäytyvät yhteen, kun he yhdessä ryhtyvät tuumasta toimeen, kokeilevat, opettelevat. Kaikki lähtee porukan omasta asenteesta, ettei odoteta jonkun toisen tuovan kaikkea valmiina eteen. Mulle kiertokoulu merkitee nimenomaan omista kahleista murtautumista, kulutuskulttuurista itsensä irrottamista, luovuuden etsimistä, oman elämän haltuunottoa. Kulutuskulttuuri merkitsee sitä että oma panos on rahallinen, rahalla saa kaiken valmiina, ruuan, viihteen, kulttuurin, uskonnon, yhteiskunnan.. kiertokoulu ei tule meille valmiiksi annettuna, me teemme sen itse tai sitten sitä ei ole. Kun me siis itse luomme ja järjestämme kokoontumisia tai tapahtumia, me käytämme omia resurssejamme, sitä mitä on. Jos on rahaa, sillä voi saada jotakin helposti. Jos ei ole rahaa, käytetään sitä mitä on ja etitään niitä teemoja mitkä ovat oleellisia meille ja tässä tilanteessa.

Vois oikeastaan harjoitella köyhäilyä yhtenä kiertokouluteemana ja sitä kuinka luodaan kansalaistoimintaa ilman rahalista pääomaa. Vois olla vaikka sarja tapaamisia.
Ei anneta periksi
Mikko Korhonen
 
Viestit: 82
Liittynyt: Ma Marras 07, 2005 5:43 pm
Paikkakunta: Turku / Suomi / Pohjola

ViestiKirjoittaja Pohjantuuli päivämäärä Su Kesä 18, 2006 9:48 pm

Mikko Korhonen kirjoitti:Vois oikeastaan harjoitella köyhäilyä yhtenä kiertokouluteemana ja sitä kuinka luodaan kansalaistoimintaa ilman rahalista pääomaa. Vois olla vaikka sarja tapaamisia.


Köyhyyttäkin on kai monenlaista, vaikka yleensä sillä tarkoitetaan taloudellista köyhyyttä. Kuitenkin kiertokoulu aiheesta köyhäily olis kyllä ihan kiva. Käsiteltäviä asioita vois olla esim.
      -Mitä on köyhyys?
      -erilaiset motiivit/syyt elää niukemmin (=köyhäillä) (ekologisuus, askeettisuus, työttömyys, laiskuus..)
      -erilaiset niukkaa elämäntyyliä helpottavat asiat
        --omavaraisuus / itse tekeminen
        --dyykkaus
        --meditaatio, henkisyys.. (ei tarvitse etsiä onnellisuuden tunnetta materiaalisista jutuista)
        --yhteisöllisyys, solidaarisuus?


Ehkä paras tapa oppia näitä asioita olis toisten kokemuksista esim. jonkinlaisen vapaan keskustelun tai Kehrän avulla..
"Yöllä voimistuvaa pohjoistuulta."
Käyttäjän avatar
Pohjantuuli
Site Admin
 
Viestit: 132
Liittynyt: Pe Loka 14, 2005 2:42 pm
Paikkakunta: Joensuu

köyhäily

ViestiKirjoittaja Vieras päivämäärä Ke Tammi 10, 2007 8:29 am

Toi köyhäily lienee opettavaista itse kullekin. Tulee Herman Hessen Siddhartha mieleen. Tuli ylimystöperheestä, mutta lähti samanoiden (paastoajien, pyhiinvaeltajien) mukaan ja muutaman vuoden köyhyyden jälkeen kun tuli taas kaupunkiin ei hän pelännyt työttömäksi joutumista, kun saattoi paastota milloin halusi ja hän nauroi näläntunteelle. Noh, ehkä poloisessa Pohjolassa on eri asia ainakin jos jää asunnottomaksi.
Sitten tulee mieleen erilaisista matkustamisen muodoista. Perus nähtävyyksien turistibussilla kiertelyn sijaan on vähän seikkailullisempia matkustamisen muotoja. Joista on nettisivukin. Käynpä etsimässä sen, Metro-lehdessä oli kyseinen artikkeli jonka repäisin. No ei ollu nettisivuja, mutta siteeraan näitä matkustamisen muotoja:

"Muutama vuosi sitten ranskalainen Joel Henry loi elämysmatkailukäsitteen kyllästyttyään nykymatkailun kaavaan. HÄn tuli siihen tulokseen, että matkailusta oli tullut niin suosittua, ettei matkustamista voinut pitää enää seikkailuna. Koko matkailu piti kääntää ylösalaisin, jotta siitä saataisiin oikeanlainen ja aito kokemus"

"Budjettimatkailu
Matkusta tunnettuun turistirysään ja yritä selviytyä käyttämättä yhtään rahaa. Voit nauttia tiedosta, että sinulla on mitä todennäköisemmin hauskempaa kuin todellisilla turisteilla, jotka tuhlaavat lomaansa omaisuuden."
Rupeaa olemaan varmaan kummasti yhtäkkiä ystävällinen vieraitten ihmisten kanssa ruokapaikkojen lähettyvillä.

"Eroturismi
Matkusta kumppanisi kanssa yhteiseen matkakohteeseen, mutta saapukaa paikalle eri aikaan. Kokeilkaa, kauanko menee, kunnes löydätte toisenne."

"Ota kaupungin tai alueen kartta. Etsi nimiluettelosta joku paikka joka alkaa a:lla ja joku joka alkaa z:lla ja piirrä viiva niiden välille kartalla ja katso mitä löydät matkalla."

ja liftaus tietenkin. köyhän ja säästäväisen oiva ja seikkailullinen matkustamismuoto, jota ei täytyne täällä varmaan mainostaa.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja Vieras päivämäärä Ke Tammi 10, 2007 8:30 am

niin t: Max, pitäis varmaan rekisteröityä

kiitos muuten viimeisestä Turussa
Vieras
 

ViestiKirjoittaja kettuvaloinen päivämäärä Ke Tammi 10, 2007 9:24 am

Joo, Siddhartha on hyvä kirja! Luin sen kuukausi sitten. :mrgreen:

Köyhyys muuten määritellään Suomessa eri tavalla kuin esim. kehitysmaissa. Täällä olet köyhä, jos elintasosi ei ole "kohtuullinen". Köyhyys Suomessa on siis eri asia kuin absoluuttinen köyhyys. Sen takia sosiaalituetkin ovat melko ruhtinaallisia "köyhäilijälle", koska niillä pyritään takaamaan kohtuullinen elintaso ja kuluttamismahdollisuus.

Kuitenkin, vaikka käytänkin minimaalisesti rahaa ja pyrin ostamaan kaiken käytettynä, reilua kauppaa tai ekotuotteita, en pidä itseäni ollenkaan köyhänä(subjektiivinen köyhyys/rikkaus). Päinvastoin pidän itseäni rikkaana, sillä syön hyvää monipuolista ruokaa, käytän yksilöllisiä vaatteita, harrastan monenmoista, minulla on hyviä ystäviä...

Koska onnellisuus on suhteellista pienennän tietoisesti elintasoani, niin että pienet asiat muuttuvat suuriksi eikä minun tarvitse hakea yhä suurempia elämyksiä. Näin hallitsen onnellisuuteni, eikä onnellisuuden tunne hallitse minua. Ei elämää kannata kuluttaa...

Anti-kuluttaja
Käyttäjän avatar
kettuvaloinen
 
Viestit: 337
Liittynyt: Su Loka 30, 2005 7:30 pm
Paikkakunta: Parainen

keskustelusta

ViestiKirjoittaja nax päivämäärä Ke Tammi 17, 2007 1:06 am

Ehkä paras tapa oppia näitä asioita olis toisten kokemuksista esim. jonkinlaisen vapaan keskustelun tai Kehrän avulla..[/quote]

joo keskuskelusta, nyt on semmonen olo, että tulee saarnaa haha. koulussa (siellähän sitä saarnaa kuuleekin) pitäis mun mielestä ja kaikkialla vaikka telkkarissa ja leffateattereissa ainakin keskustella aiheesta keskustelu. siitä ei paljon puhuta vaikka se on niin tärkeätä meille immeisille, ravitsevan rasvaista sielunruokaa ja -laastaria. onhan sitä monenlaista, eikä siitä paljon mitään yleistä voi sanoa. no en mä nyt lähekään kunnolla saarnaamaan siis. mutta keskuskelkaa ihmiset toistenne ja monenlaisten ihmisten kanssa minkälaista on hyvä keskuskelu ja... keskustelkaa.

noissa eri tyyleissä subjektiiviset mieltymykset näyttäytyy aika lailla. itte tykkään aika paljon räiskyvämpää keskustelua (tulen kahjohkosta suomenruotsalaisesta suvusta), keskustelijat huomioon ottaen tietenkin. ja tunteikkaasta keskustelusta kehittyy helposti se kuuluisa kahden tai useamman ihmisen monologi, jossa ei kuunnella vaan taistellaan.

no voihan sitä tietysti perustaa oman keskustelun, ja houkutella sinne ne joita semmonen miellyttää, jos kukaan lähee sitten mukaan. mutta oishan se hyvä että jonkinverran olis tietysti koko ryhmän käsittävää keskustelua. ja ehkä mulla on opeteltavaa kuuntelussa. ja erilaiset keskustelut eri hetkinä sopivat, niin kuin erilaiset musiikinlajit tarvitsevat oikeen tunnelman. ja onhan sitä puuhankin lomassa kaikkea höpötystä. tässä lähinnä puhun hämyisen illan henkevien keskustelun ajasta.

no mä nyt tässä puhun kuin vanhakin kiertokoulu-naavaparta, kylän vanhin, mutta toi tingi-meininki että on monentyyppist keskusteluu meneillään on mun mielest hyvä. ja sillei et ainakin uusia rohkaistaan eri keskusteluihin ja rauhaa ja rakkautta ja halleluja hard rock okrapokra moi
nax
 
Viestit: 1
Liittynyt: To Tammi 11, 2007 11:34 pm


Paluu Kiertokoulu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

contact