Selviytymistarinoita?

[yöelläin]

Tuli mieleen kysellä, oisko ihmisillä täällä intoa kertoa elämäntarinoistaan valtavirran ulkopuolella? Jos on kenties aina tuntenut olevansa erilainen.. Jos näyttää maanläheisemmältä, kuin nuo trendikkäät kanssaeläjät.. Jos on saanut arvostelua erilaisista elämäntavoistaan.. Ja on siitä huolimatta elellyt ihan mukavaa ja onnistunutta, tai jopa upeaa elämää omalla valitsemallaan polulla!

Ja voihan se monin paikoin olla hankalaakin päättää elämänsä suunnasta omalla polullaan, jos valtavirran eläjät elävät valmiiksi suunniteltuja ja rakennettuja elämänuria, kun taas oman polun tallaajat joutuvat kenties yrityksen ja erehdyksen kautta löytämään sen oikean tavan jatkaa eteenpäin. Ikiomalla polulla ei ole valmiita suuntaviittoja..

Joten mielelläni kuulisin täällä elämäntarinoita erilaisilta elämänpoluilta, omista valinnoista ja periaatteista, vaikeista päätöksistä, ongelmanratkaisusta uusissa tilanteissa.. Ja siitä, miten elämä voi luistaa ja tuoda onnellisuutta siellä omalla tiellä.

Täälläkin varmaan moni pohtii sitä omalle polulleen siirtymistä ja saattaa mutkia matkassa nähdä ja pohtia selviytymistään. Voisi olla ihan rohkaisevia juttuja, kuulla muiden kokemuksia siitä selviytymisestä ja auttaa kokeilemaan omien siipien kantavuutta, omilla valitsemillaan poluilla.

[herne]

Mun näkemyksen mukaan tulee melkein aina pettymys jos odottaa "tavallisilta" hyväksyntää. Löytyy toki muutama mullakin jotka hiljaa hyväksyy,muttei ole samaa mieltä. Osa ihmisistä suhtautuu alkuun hyvin kunnes alkaa "käännytys" yritykset. Suurimmalle osalle ei kannata edes yrittää kertoa... Tässä elämäntavassa menestys perustuu siihen että itse hyväksyy itsensä, eikä anna toisten häiritä. Tosin pitäisi myös hyväksyä ne taviksetkin, eikä itse tuputtaa tätä niille, sekin virhe on tullut tehtyä. Helpottaisi myös jos tuttavapiirissä olis edes yksi samanlainen, jotta olisi edes yksi jolle ei tarvitsisi miettiä mitä puhuu. Puolisosta nyt puhumattakaan.

Mutta muutenhan elämä on upeeta kun tuntuu että on "hiffannut" jotain suurempaa ja osaa nautiia yksinkertaisista asioista. Uskomattoman ilahtunut olen nykyisin vaikkapa pullojenpalautus kolikoistakin. Stressitön olo on mulle kuin jotain kamaa vetelisi ja oikeita päihteitä ei tulisi mieleenikään käyttää.

[yöelläin]

Joo niinhän se on, että ei kannata sivullisilta liiemmin kysellä mitä ovat mieltä. Itellä nyt on ne vähäiset uudet tuttavat itekin aika erilaista porukkaa, että siinä seassa se munkin elämänvalintani menee, vaikkeivät nyt ihan samoin maanläheisiä ole, kuin minä. Ja sukulaiset sitten joko hienotunteisesti antaa mun elää elämääni, tai sitten ne kenties saattaa nähdä, että oon onnellinen näin ja uskovat että oon valinnut sen mikä hyvältä tuntuu.

Itse oon sen verran pätkätöitä tehnyt ja menot on vähäisiä, että yleensä oon ihan lepposasti saanut rahoillani elellä. Nyt kuitenkin oon aika tietoisestikin pysyny työttömänä, kun ei mitään sopivaa ole ollut näköpiirissä. Vain semmoisia töitä ollut tarjolla, joissa tietäisin ahdistuvani melko hengityskyvyttömäksi parissa päivässä. Rahatkin sitten alkaa olla niin, että senttejä saa laskeskella. Aiemmin tällainen tilanne sai mut hirveään stressitilaan ja kurkkua kuristi ajatuskin pankkitilin saldon katsomisesta. Nyt ajattelin, että on kai korkea aika tottua elämään kiturajalla, eikä pitää rahaa aina itsestäänselvyytenä. Arvelin että jos tähän sopeudun, niin opin jotain uutta hienoa elämästä.

Onhan tässä jo saanut huomata, miten vähällä oikeasti saa itselleen ruuan laitettua. Kaalin saa edullisesti kaupasta ja siitä voi keiton pyöräyttää pienten lisukkeiden ja mausteiden kera ja saa hyvää ja terveellistä ruokaa! Yksi päivä laitoin keitetyt kaalit pannulle liotetun soijarouheen, sienien ja sipulin kanssa ja kylläpä vaan tuli yllättävän hyvää! Kaalin keitinvedetkin säästin ja laitoin "teeksi", koska käsittääkseni se keitinvesi sisältää sitä tärkeää emästä, joka kasveista keittäessä liukenee. Ja elimistöni selkeesti tartteekin emäskuuria, kun hapot selluliitteinä ja lihassärkyinä esiintyy. Eikä menekään kuin pari päivää emäksisten kasvisten määrän lisäyksestä, kun lihassäryt poistuu! Että selvästi kasviksissa on taikaa. Selluliitin sulattamine toki vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä ja aerobista, kevyttä liikuntaa lisäksi.

Niin, kyllähän tässä jonkinmoista vapauden tunnetta voi aistia, kun opettelee yhä lisää tästä markkinoinnin ja kulutusjuhlan maailmasta pois. Vapautta, kun oppii keinoja elää ilman sitä raha = velka = kahleet..