Haasteena humusta luova kulttuuri

Kirjoittaja: 
Hanslankari

Kestävien elämäntapojen viljeleminen on välttämätöntä 

Kestävän elämäntavan kulttuurit ja yhteisöt ovat kerta toisensa jälkeen joutuneet verottajien, valloittajien ja oman edun tavoittelijoiden piinaamiksi - ravinnoksi teolliselle modernisaatiolle. 

Tuotannon keskittyminen ja ylikansallisten yritysten vaikutusvallan kasvu, globalisaatio, uhkaa pysyvästi viedä edellytykset paikallistalouden suosimiselta kietoen kuluttajat teollisen ravinnontuotannon geenimanipulaatioon ja suistaen maan monimuotoisuuden kadotukseen. Vallitseva kehityslinja luo eriarvoisuutta, vastakkainasetteluja ja konflikteja, ja se tarvitsee maailmanpoliiseja turvakseen.

Teollistunut ja kaupungistunut elämäntapamme nojaa ehtyvien energia- ja luonnonvarojen yhä kasvavan kulutuksen kestämättömälle pohjalle; omatoimisuus ja monitaitoisuus vähenee kaupallistumisen tieltä ja tuloerot ohjaavat kilpailemaan koulutuksesta ja työpaikoista. Ihmiset kasvatetaan pelinappuloiksi kulutusjärjestelmään ja kansainväliseen kilpailuun ikään kuin se olisi todellinen ja pysyvä elämän lähde - vailla oppia yhteiselämän taidoista, elinympäristöjensä hoitamisesta ja selviytymistavoista muuttuvissa olosuhteissa.

Silti elämän jatkuvuus on aina kiinni luonnon kestävyydestä ja elinyhteisöjä ylläpitävistä elämäntaidoista. Ihmisten turvaverkot ja selviytymistaidot perustuvat jakamiseen ja elämän edellytyksistä huolehtimiseen, luovuuteen ja uudelleensuuntautumiseen ja erityisesti - taitoihin tulla vähällä toimeen.

HAASTEENA HUMUSTA LUOVA KULTTUURI

Huolimatta kaupungistumisen jatkuvasta vahvistumisesta ihmiskunnan ennenkuulumattomana haasteena on luoda humusta tuottava kulttuuri. Se edellyttää asukkaiden kiinnostumista ja vaikutusmahdollisuuksia elinympäristöjensä elvyttämiseen, luomuväen rihmastoitumista ja kansalaistoimintaa modernin yhteiskunnan kärjistämien uhkatekijöiden edessä.

Kestävän elämäntavan lähtökohtana on, nyt ja aina, * OMAVARAISUUS: tukeutuminen paikallisiin voimavaroihin ja monimuotoisuuteen, * ITSEHALLINTA: tukeutuminen päätöksenteon avoimuuteen ja osallistavuuteen (vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaidot), sekä * SOLIDARISUUS: tukeutuminen yhteisvastuuseen ja myötämielisyyteen toisia kohtaan (kansainvälisyys, rauhan rakentaminen, ihminen "luomakunnan palvelijana").

Kestävien elämäntapojen omaksuminen edellyttää kehityksen uudelleenmäärittelyä: henkistä ja sivistyksellistä havahtumista luonnon kanssa tasapainoisempien perinteiden ja kulttuurien ymmärryksiin, avautumista menneisyyden taidoille ja luovuusmetodeille, irrottautumista uskosta yksipuoliseen erikoistumiseen, uraputkeen, talouskasvuun ja teknologian kaikkivoipuuteen. Kestävien elämäntapojen edistäminen edellyttää ylemmyys- ja herruusasenteen hylkäämistä, silmien avautumista elämän kunnioitukselle, monimuotoisuudelle ja kauneudelle, luonnonvoimien ja muiden olentojen kohtaamista ilon- ja voimanlähteinä - myös kehossamme ja mielikuvituksessamme. Kestävien elämäntapojen vahvistuminen maailmalla edellyttää, että vaatimaton ja solidaarinen elämäntapa leviää juuri ns. kehittyneen maailman ihmisten keskuudessa.


Theme port sponsored by Duplika Web Hosting.
Etusivu Siirry alkuun